tiistai 15. joulukuuta 2009

Aistiyliherkkyys, asperger, oppimisvaikeudet, erityispiirteet..Edvin.

Lueskelin pitkästä aikaa Krisselin blogia (http://krisseli.vuodatus.net/), jossa hän kertoilee pojastaan Rasmuksesta. Rasmus tuo mieleen hyvin vahvasti meidän Edvinin ja Edvinin ongelmat/ luonteenpiirteet. Meidän 3,5 vuotias Edvinhän on ujo, herkkä, ihana, älykäs, mietteliäs, kekseliäs, mutta omalla tavallaan hyvin vaativa lapsi. Ja todellakaan, sitä ei päällepäin uskoisi, miten hankalaa Edvinin kanssa touhuaminen joskus on. Edvinillä on selvästi aistiyliherkkyyksiä, kuten aiemminkin olen täällä maininnut niistä. Hänen pukeutumisasiat ovat erittäin hankalia ja haasteellisia päivittäin. Edvin ei voi sietää vaatteita päällään kotona ja todella harvoin on niin hyviä päiviä, että vaatteet pysyisivät päällä edes puolet päivästä. En edes muista sellaista päivää. Ulkovaatteiden pukemisessa kohtaamme joka kerta samat ongelmat; Sukkien saumat painaa, kengät puristaa ja tuntuu ilkeälle, toppavaatteet ahdistaa, vetoketjua ei saa laittaa kiinni vaan se täytyy jättää auki, hanskat ovat se viimeinen katastrofi ja olenkin tullut siihen tulokseen, että hanskat voidaan pukea ulkonakin. Pakkanen tuntuu ilkeämmältä kuin hanskat, joten Edvin yleensä ne aika pian pihalla käteensä haluaakin.

Kyllä se on todella rankkaa ja uuvuttavaa, joka ikinen aamu, joka ikinen päivä ja aina kun jonnekin ollaan lähdössä, kun Edvin täytyy pukea (hän ei juurikaan pue itse).

Aistiyliherkkyyksistä Edvinillä on myös kuuloaistiin liittyen selkeästi sellaista (ei voi sietää mekkalapaikkoja tai kovia ääniä, pienestä asti ollut tätä)..

Edvinillä on ruokailuihin liittyen myös aina ollut ongelmaa. Toiset lapset syövät hyvin ja itse. Meillä ei ole käyttäytymisongelmia Edvinin kanssa muissa tilanteissa kun ruokailuissa ja jos emme auta häntä, ruoka jää yleensä syömättä. Hän voi olla useita päiviä syömättä ja elää pyhällä hengellä, jos häntä ei auteta. Ollaan tultu kuitenkin siihen tulokseen, että useimmiten joku häntä tsemppaa ja auttaa ruokatouhuissa. Päiväkodissa ollessaan Edvin kyllä söi, tosin todella vähän ja en tiedä todellakaan sitä aivan todellista tarinaa, koska en ole itse nähnyt, että miten ne ruokailut sitten sujuivatkaan... Melko usein kyllä tuli sieltäkin sanomista.. Eli siis, miten sen nyt sanoisin, Edvinillä on ongelma ruokailujen suhteen.

Leikkimiset Edvinillä on kyllä mielestäni ihan ikätasoisiaan ja selvästi hän on älykäs. On asioita, joita hän jo osaa hyvinkin tarkkaan tehdä. Esim. kokoaa pikkulegoja jo mallista, muistaa lähiseudut ja osaa kertoa tien kotiin/leikkipuistoon/kaverille ja kauppaan.. Edvinillä on mielestäni erityisen hyvä kyky oppia "karttoja" ja muistaa hyvin aina minne mennään, mitä reittiä ajetaan jne ja jos joskus ajankin eri kautta, Edvin huomauttaa siitä. Minusta se on aika hauska juttu.

Edvinin puhe on selvästi mennyt taas eteenpäin tässä talven aikana. Nyt puhutaan lauseita ja kaikki mitä Edvin suustaan päästää on asiaa. Aina kaikki eivät vaan ymmärrä sitä, ääntämisissä on vielä ongelmaa. Ja osa sanoista voi olla kiertoilmauksia. Mutta tästä rikkaasta kielenkäytöstä (puheenkehitys on viivästynyt kyllä! Ja puheterapiassa edelleen ollaan!!!) sekä nopeasta hoksaamisesta minä voisin väittää Edviniä tosiaankin älykkääksi. Jopa keskitasoa älykkäämmäksi, joissain asioissa. Ehkäpä isoveljen malliesimerkki opettaa.

Edvin on tällä hetkellä kiinnostunut

-Pikkulegoista, rakentelemisesta (mielettömän hienoja taloja jne rakentaa!) ja osaa tehdä mallista pikkulegojuttuja

-Peleistä, eli lautapelit, tietokonepelit, itse keksityt pelit, itse piirretyt pelit.. Kaikki mitä vaan voi pelata on mielenkiintoista

-Ruoanlaittamisesta. Leipomisesta. Auttamisesta. Edvin tarjoutuu jatkuvasti auttamaan.

-Edvin on äidissä kiinni toisinaan vielä aika kovin. Tosin pienihän hän on. Hakeutuu kotona isojen poikien leikkeihin, on kiinnostunut avoimessa päiväkodissa isompien poikien leikeistä, mutta tuppaa usein olemaan vähän arka menemään niihin mukaan. Joskus osallistuukin. Edvin tuppaa yleensä löytämään leikkikaverin hieman itseään nuoremmista, hiljaisista tytöistä.

-Tyttö/poikajutut kiinnostaa. Värit; Tyttöväri/poikaväri. Tarkkana niistä. Liikennevalot kiinnostaa paljon.

-Edvin rakastaa askartelua, maalaamista, näpertelyä. Leikkaaminen on pop. Hamahelmityöt. Tarrat.

En osaa muuta sen ihmeempää kertoa. Edvin kokonaisuudessaan on ihana, maltillinen, päättäväinen, rauhallinen, hieman ujo ja arka, mutta älykäs ja positiivinen tapaus. <3 Äidin oma rakas.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Voihan kuola-kalle ja kuustoista muuta turilasta!



Iivan 4kk oireilee. Nyt minä sen uskallan varmasti sanoa. Kyllä. Meillä on kolmas allerginen lapsi perheessämme. Kiitos vaan ja ole hyvä. No, jos jotain hyvää tästä haemme niin se, ettei tule ihan yllätyksenä ja on ainakin kokemusta aiemmista.

Aluksi Iivanin kakka haisi ihan mielettömän sietämättömälle, vaikka siis rintamaitolapsi on ikänsä ollut ja on edelleen.. Siitä aloin vähän epäilemään..

..seuraavaksi alkoivat pulauttelut, kirkkaat nesteet nousee ylös, vetää kaarelle itseään ja itkee hurjana.. Röyhtäilee ties kuin kauan syönnistä ja viihtyy parhaiten pystyasennossa. -> Se on se Herra refluksi joka meitä kiusaa.

..Kolmanneksi tajusin sen, että peruna, peruna on paha. Selvästi oireet vähenivät kun jätin omasta ruokavaliostani perunan pois. Siitä on jo aikoja kun sen tein, välillä sorrun kuitenkin ja kuinkas ollakaan; Meillä huudetaan seuraava päivä, joskus sitä seuraavakin. Nyt olen läksyni oppinut: En koske perunaan. =/

..Kananmuna-pahalainen. Isäinpäiväkakusta se alkoi, makaroonilaatikon kananmuna jatkoi ja sen jälkeen huomasin, missä ikinä sitä onkin, esim. omenapiirakassa, saan lapsen huutamaan.. Noh, elämä ilman munaa, se menettelee. Perunaa kaipaan enemmän.

Ja eräänä päivänä tajusin: Meillä nukutaan päivällä todella huonosti päiväunia. Noin 10-20 minuutin pätkiä, jos sitäkään. Nukkumaan käydään hillittömän huutamisen jälkeen vain ja ainoastaan. Ei rauhallisia itsestään nukahtamisia, ei puhettakaan siitä. Myös yöt ovat toisinaan todella repaleisia. Ja tuntuu, että kaikki nämä oireet, ne pahenee vain.

Tätä päivää aiemmin en ole sitä ääneen uskaltanut sanoa, mutta olen varma; MEILLÄ OLLAAN ALLERGISIA!

Neuvolassa sain kuulla, että lapsen suoliston kehittymättömyyttä se voi olla.. Edelleen nukuta mahallaan jne.. No joo, totta toinen puoli, mutta kun minä olen jo kaksi vastaavaa kasvattanut ja kasvatan edelleen, niin väitän tietäväni lapseni. Tällä erää en usko muiden sanomisiin pätkääkään: Minä olen äiti ja luotan äidin vaistooni. Minä tiedän kun lapsellani on paha olla.

Tulevaisuus, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Suren jo ajatusta tissin lopettamisesta (edellinen imetys piti kesken kaiken lopettaa lapsen ollessa 8kk), mutta minun on aloitettava tämän ajatuksen työstäminen jo nyt. Se on mahdollista, että näin tulee taas käymään. Olen päättänyt katsoa tilannetta vuoden loppuun saakka. Sitten palaan asiaan oman allergialääkärimme kanssa. Katsotaan. Toivotaan, että selviydytään helpommalla mitä pelkään.