maanantai 28. tammikuuta 2008

Mittaukset on nyt käynnissä

Uusimmat kuulumiset vielä näin torstaina;
Edillä ruokahalu on kadonnut jonnekin. Se on aika erikoista, sillä poikahan on aina ollut hyvä syömään. Myös kiukuttelu on astunut mukaan kuvoihin. Toivottavasti tämä on vain väliaikainen juttu.

Kokeillaas kirjoittaa tähän. Eli mittaus suoritettu. Kaikki meni sinänsä hyvin, melkoista vahtimistahan se koko päivä eilen oli. Saatiin melkein 24h mittaustulokset, eli juuri niinkuin pitikin. Gastroenterologi kattoo tulokset tänään ja sanelee ne ja ens viikon alussa kyselen tulokset ennen kun keskiviikkona mennään allergologille Hkiin. Pienelle miehelle jonkin asteinen sairaalakammo taisi tulla tuosta toimenpiteestä, koska hän huusi kuin hyeena tänään sairaalalle saavuttuamme.. Palautettiin siis se mittari. Ja letkun poisoton pahin vaihe oli teippien irroitus. Teipin kuvat edelleen naamanassussa.. Mie ite siis poistin sen letkun. Kokonaisuudessaan pojan liikkumiseen se laite vähän vaikutti ja mielialaan ihan selkeästi, poika oli eilisen normaalia totisempi. Mutta muuten ihan ookoo juttu. Isoveljellä teki vaan pahaa katsoa pienen nenäletkua, joten hän ei sitten uskaltanut katsoakaan sitä vaan katsoi aina ohi pikkuveljestä. =)


No niin, tänä aamuna laitettiin sitten letku nenään Edvinille. Aivan kamala huutohan se oli, verta, hikeä ja kyyneleitä.. Neljä aikuista pitelemässä pientä kiinni. Ja tunti siinä menikin, ennen kun letku saatiin laitettua. Pikkureppana oli ihan naatti sen taistelun jälkeen ja nukkui kotimatkan autossa. Selkeästi koko päivän on ollut vakavempi ja totisempi ja kyllä se vähän tuntuu vaivaavan se letku. Jatkuva valvonta nyt meillä miehen kanssa, muuten voi olla, että on entinen letku.

3 kommenttia:

D-mamma kirjoitti...

Murulle jaksuja piuhojen kanssa ;)

Pami kirjoitti...

VOI TAIJA YSTÄVÄNI!
LUIN KAIKKI BLOGISI, MITÄ OLIT KIRJOITTANUT...JA NYT VAAN ITKEÄ PILLITÄN, KUN AJATTELEN MITEN VÄSYNYT SUN TÄYTYY OLLA TUOHON EDIN TILANTEESEEN. TOIVOTTAVASTI TUO LETKUTUSJUTTU NYT SITTEN ANTAIS VIHDOIN JA VIIMEIN VASTAUKSIA. JA HELPOTUSTA TEIDÄN KAIKKIEN, ERITYISESTI NIIN ROHKEAN PIKKUMIEHEN, EDIN VAIVAAN! LIITÄN TEIDÄT RUKOUKSIINI, ETTÄ SYY JA HELPOTUS LÖYTYISI MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI... YSTÄVYYDELLÄ PAMELA JA POPPOO
ENKELEITÄ PÄIVIÄNNE JA ÖITÄNNE SUOJAAMAAN

Taija kirjoitti...

Oijoi, täällähän on kommentteja. Kiitos rakkaat ystäväiseni. Kahvitellaan joku päivä, kunhan selviydytään tapaamaan!

Pamelalle; Elä reppana itke siellä, kun ei se itku auta yhtään. Rinta vaan rottingille ja hymyä huuleen, positiivinen asenne auttaa jaksamaan ja pärjäämään.. =)