Outs, taas meillä oireillaan. Meillä oli eilen merilohta ruokana ja miehän pienen nokareen sitä keittelin ja annoin Irvinille syötäväksi. Mitään ihoreaktioita ei tullut ja poika meni nukkumaankin suhteellisen hyvin.. Mutta yöllä noin kahden maissa alkoi hervoton mahakipu ja huuto. Sitä sitten jatkui aamuun saakka ja aamupäiväkin huudettiin. Peräti pari tuntia poika nukkui aamulla niin, että taputtelin häntä koko ajan takamukselle.. Hän oli semmosella tuulella, että pitää kosketuksessa olla koko ajan. Ja päivällä 45 min päiväunet ja kaiken muun ajan kitisi, natisi ja itki. Poika pulauttikin muutamaan otteeseen. Ja lohta sinne massuun syöntiaikaan meni ehkä noin 1,5 tl jos sitäkään bataatin seassa. Tänä aamuna peppu oli sitten kirkkaan punaisena, semmonen tarkkarajainen ihottuma. Laitoin sinne sibicortia ja se tuntui vähän rauhoittavan tilannetta yhdessä zyrtekin kanssa. Tänään illalla ei enää ollut näkyvillä ihmeempiä oireita, joskin poika oli edelleen kiukkuinen. Tietysti väsymystäkin on.
Edvin sai kissallisessa kyläpaikassa punaiset posket. En sitten tiedä oliko kissasta vai jostain muusta asiasta johtuvaa. Muuloin en ole huomannut kissan tehneen oireita. Mutta seuraillaan.
Isännän kanssa ollaan oltu _hiukan_ väsyneitä.. No, meijän herkkäuninen isukki nukahti eilen pinnasängyn viereen istualleen tuolille. =D Aika hauska. Miehän nyt nukun vaikka pää alaspäin, mutta tuo miehen nukahtaminen oli aika hauska juttu.
Ollaan miehen kanssa keskusteltu myös siitä, että ei "normaali" perheet voi ymmärtää, miten erilaista elämä on tämmöisen allergiarumban kanssa, ei sitä ole itsekään voinut käsittää ennen näitä pikkusia, miten uuvuttavaa ja rankkaa se on normaaliin verrattuna. Kaiholla muistelen Antonin vauva-aikaa ja hyvin nukuttuja öitä, minä en edes tiennyt mitä univelka tai yöheräilyt tarkoittaa kun Anton oli pieni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti